Palovamman kehon pinta-alan laskuri (TBSA)

Tietoa tästä laskurista

Yhdeksän sääntö, jonka kirurgi Alexander Wallace esitteli vuonna 1951, jakaa aikuisen kehon alueisiin, joista kukin edustaa noin 9% (tai jotain 9%:n monikertaa) kehon kokonaispinta-alasta: pää ja kaula 9%, kumpikin käsivarsi 9%, vartalon etu- ja takapuoli kumpikin 18%, kumpikin jalka 18% — ja väliliha lasketaan jäljelle jääväksi 1%:ksi. Se antaa päivystyslääkäreille ja ensihoitajille nopean potilasvuoteen vierellä tehtävän arvion siitä, kuinka suuren osan ihon pinnasta palovamma kattaa ilman yksityiskohtaista pinta-alakaaviota, millä on merkitystä siksi, että palovamman vakavuus ja nestetarve skaalautuvat vahingoittuneen pinta-alan prosenttiosuuden eivätkä palovamman absoluuttisen koon mukaan.

Tuo kehon kokonaispinta-alan prosenttiosuus syötetään sitten Parklandin kaavaan, jonka kehitti tohtori Charles Baxter Parkland Memorial Hospitalissa Dallasissa 1960-luvulla, laskimonsisäisen nesteytyksen arvioimiseksi: 4 mL kristalloidinestettä painokiloa kohti kutakin palanutta TBSA-prosenttia kohti ensimmäisen 24 tunnin aikana, ja puolet tuosta tilavuudesta annetaan vamman hetkestä laskettujen ensimmäisen 8 tunnin aikana. Palovammayksiköt ja traumatiimit käyttävät tätä lähtökohtana merkittävien palovammojen saaneiden aikuisten nesteytyksessä ja säätävät nopeutta sen jälkeen virtsanerityksen ja muiden kliinisten merkkien perusteella.

Tämä laskuri arvioi palaneen TBSA-osuuden yhdeksän säännön avulla ja soveltaa sitten Parklandin kaavaa tuohon prosenttiosuuteen ja annettuun kehonpainoon arvioidakseen ensimmäisen 24 tunnin ja ensimmäisen 8 tunnin nestemäärät.